Ansagerin Møllen luona seisot pienessä tekniikan historian palassa, joka alkoi Ansager Ån vedestä. Täällä vanha mylly liitettiin kaupungin ensimmäiseen sähkövoimalaitokseen, ja energia ei tullut kaukaisesta voimalasta, vaan padotusta joesta aivan rakennusten vierestä.
Paikkaa kannattaa tänä päivänä kokea parhaiten ulkoa käsin. Vanhat rakennukset ovat yhä paikallaan, ja paikkaa voi lukea kohtaamisena myllyn, turbiinirakennuksen ja joen välillä, joka aikanaan pyöritti koneistoa. Tämä ei ole museo avoimine saleineen, vaan paikka, jossa muurit, vesistö ja paikallinen muisti kietoutuvat yhä yhteen.
Kun sähkösuunnitelmat tulivat Ansageriin, kaikki eivät olleet vakuuttuneita. Erään vanhemman miehen kerrotaan sanoneen, että väitettiin, että “mål så stærkt ned’ o æ møl” niin voimakkaasti, että se voisi valaista kaupungin – mutta hän ei siihen nyt uskonut. Epäluulo kertoo melkein yhtä paljon kuin tekniikka: sähkövalo kuulosti sellaiselta, että se piti nähdä ennen kuin siihen saattoi uskoa.
Myllyllä oli jo useita rooleja ennen kuin siitä tuli osa sähkövoimalaitoksen historiaa. Vilja, meijeri, polttimo, sähkö ja myöhempi muu käyttö ovat vuorotelleet täällä. Ehkä kaikkein erikoisin jälki onkin juuri vanhan vesivoiman ja niiden modernien johtojen välinen kontrasti, jotka toivat “valon” Ansagerin talojen kattojen alle.
Kuvassa sähkölaitoksen johtaja E. Birk Pedersen seisoo Ansagerin sähkölaitoksen ensimmäisen dieselmoottorin vieressä: B&W-kone vuodelta 1912, teholtaan 80 hv, joka asennettiin vuonna 1929 uuteen konehuoneeseen.
Se merkitsee käännettä sähkölaitoksen historiassa. Kaksi vuonna 1921 hankittua vesiturbiinia tuottivat yhteensä 43 hv, mutta kaupungin kulutus kasvoi niiden yli. Vuonna 1952 laitoksessa kävi samanaikaisesti kolme dieselmoottoria ja kaksi vesiturbiinia.
Vuonna 1964 Ansagerin sähkölaitos sulki ovensa 57 vuoden jälkeen paikallisena sähkön toimittajana myllyn luona. Ongelma ei ollut vain hinta. Kotitalouksiin ja teollisuuteen tuli yhä enemmän koneita, ja ne vaativat vaihtovirtaa, जबकि pienet paikalliset laitokset kuuluivat vanhempaan toimitusmuotoon.
Jonkin aikaa muuntimet pystyivät rakentamaan sillan tasavirran ja vaihtojännitteen välille, mutta kehitys suuntautui kohti suurempia järjestelmiä. Vanha laitos päätyi paikalliseksi päätökseksi sille sähkölle, joka aikanaan alkoi joen voimasta.
