740 mKarensin talo Østergadella
Läheinen arkikuva käsityöstä ennen autoja: satulasepänverstas, hevosia ja kadonnut talomiljöö.
Ansagerin Turisti ei ole museo eikä myöskään paikka, jota pitäisi ymmärtää klassisena nähtävyytenä. Mielenkiinto piilee tarinassa: siinä, miten paikallinen kuljetusyritys kasvoi polkupyöräseppäverstaasta ja alkoi vaikuttaa Ansagerin koululaisten, ikäihmisten, yhdistysten, juhlavieraitten ja matkailijoiden arkeen.
Tarina tekee pikkukaupungin kehityksestä konkreettista. Liikkuminen ei ollut vain jotakin, mitä tapahtui kaukana suurilla asemilla ja valtateillä. Täällä oli kyse siitä, miten päästiin maaseudulta kaupunkiin, kodista juhliin, koulusta retkelle ja edelleen Tanskaan ja Eurooppaan.
Alku oli osoitteessa Nørregade 6, missä Kristian Rønberg Pedersen piti polkupyöräliikettä ja verstasta. Rakennusta ei enää ole; sillä oli myöhemmin muita käyttötarkoituksia, se paloi ja purettiin. Siksi historia on nykyään enemmän osa kaupungin kerrostumia kuin säilynyt vanha verstas.
Rugvænget 13:ssa sen sijaan on näkyviä merkkejä nykyajasta: kyltti, bussit ja toimisto. Kyse ei ole yrityksestä vierailukohteena, vaan siitä kontrastista, jonka kadonnut verstas ja nykyiset bussit luovat tarinalle sen paikallisen painoarvon.
Ansagerin Turisti liittyy aikaan, jolloin Ansager sai vahvempia yhteyksiä ympäröivään maailmaan. Auto, asema, taksi ja myöhemmin turistibussi viittaavat samaan liikkeeseen: pieneen kaupunkiin, jossa etäisyydet lyhenivät, koska joku istui ratin taakse.
Vuonna 1919 polkupyöränkorjaaja Kristian Rønberg Pedersen osti auton ja ryhtyi ajuriksi. Paikallisen tarinan mukaan kyseessä oli Ansagerin toinen auto – ja siten tarpeeksi kaksinkertaistamaan kaupungin autokannan.
Yritys tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä Ansager Turist. Se sai alkunsa osoitteessa Nørregade 6, jossa oli sittemmin muita toimintoja, eikä rakennus ole enää paikallaan. Tarina on pieni autojen määrässä, mutta suuri merkkinä kaupungista, joka sai pyörät arkeensa.